Välillä tunnen että olen aivan yksin. Koulussa kukaan ei oikeasti välitä, vaan tulee luokse puhumaan vain kun haluaa jotakin. Sanon V**ut. Nyt en enää välitä minäkään. Kärsivällisyyteni loppuu tähän. En jaksa sitä että joku tulee puhumaan hetkeksi ja sitten jättää sinut kokonaan huomiotta. ÄLKÄÄ herätelkö toiveitani ja sitten tuhotko niitä ja minua. En vain jaksa.

Pari viimeistä päivää on mennyt todella huonosti, mutta on ollut hyviäkin hetkiä. Viime torstaina, sain kauhean migreenikohtauksen. Perjantaina loppui 'Where We Are'-Kiertue. Maanantaina alkoivat menkat ja kauhea vatsakipu. Tiistaina olimme Saksanluokan kanssa 'Jan und Freunde' konsertissa. Olisi ollut kivaa ilman vatsakipua. Viikonloppu oli ihan okei, veljeni oli täällä, hän esitteli koulukuviaan enkä enää valittanut kuinka omassani toinen silmäni on enemmän auki kuin toinen. Hänellä oli vielä enemmän. :D

Eräs vanha luokkalaiseni (vanha poikaystävä) tuli juttelemaan kanssani syyskuun alussa, monen kuukauden jälkeen. Kertoi kuinka vielä pitää minusta. Sanoin ettei kannata. Hän väitti vastaan ja jatkoi. Pyysi minua takaisin, mutta en ole valmis mihinkään. En edes tiedä kuka olen tai mitä haluan tehdä. Haluan saada oman elämäni järjestykseen ennen kuin alan seurustelemaan. No, pari viikkoa sitten hän ei ollut puhunut minulle pariin päivään. Yhtenä päivänä hän vain kertoi kuinka kiireinen on. Sen jälkeen ei ole kuulunut yhtään mitään. Alussa hän kertoi minulle kuinka pitkään aina pitää ihmisistä. Kestipä pitkään. Minä välitän hänestä, enkä halua että hänelle käy mitään, mutta en kyllä halua että näin käy joka ikinen kerta kaikkien kanssa. Sainpas sitten vielä tietää että hän oli selittänyt tätä samaa asiaa ainakin kahdelle ystävälleni (myöskin luokkakavereitani). Meni hermot. Nyt, joku joka tunnet minut, haluan että tulet luokseni ja kerrot mitä mieltä oikeasti olet minusta. Ei kaunisteltua versiota vaan totuuden. Arvaa vain kuinka monta kertaa joku on sanonut että olen heidän paras ystävänsä ja viikon päästä ei puhu minulle? Aika todella monta. En jaksa olla se

Tahdon vain mennä ulos ja huutaa. En vain saa ääntä ulos. En ole sellainen ihminen joka itkee toisten olessa paikalla, mutta joskus olen vain lopulta purskahtanut itkuun. Pidättelen sitä aina viimeiseen asti, joskus asiat vain tulevat kerralla ja menevät liian pitkälle.

Viime kuussa jouduin taas riitelemään äitini kanssa jostain sopimuksesta ja saonoin hänelle vain suoraan että haluaisin joskus vain elää normaalia elämää enkä joutua tappelemaan jostain sopimuksesta koko ajan.

päivitän näitä asioita sitten aina välillä

Kirjoitusideoita saa kommentoida tai lähettää sähköpostilla ([email protected]).

 

Mikään tie ei ole liian pitkä, kun ystävä kulkee rinnalla. Ei edes tie kiusaamisesta pois.

Miksi kiusata? Mitä järkeä siinä on? Mitä kiusaaminen oikeastaan on? Mitä kiusaamisesta seuraa?

Miksi kiusata?
Jotkut kiusaavat toisia koska ovat olleet itse kiusattuja, toiset luulevat olevansa todella 'cooleja' koska kiusaavat toisia, jotkut taas ovat kateellisia jostakin, sitten on myös heitä joilla tapahtuu jotakin pelottavaa tai kauheaa elämässään ja he purkavat sen kiusaamalla. Minkään näistä ei pitäisi olla syy kiusaamiseen. Mielestäni jos olet ollut joskus kiusattu, älä ala kiusaamaan muita vaan tue kiusattuja. Jos näet kiusaamista, uskalla mennä väliin. Todella usein kiusatut eivät uskalla puhua kiusattuna olemisesta. Ei pitäisi olla mitään syytä kiusata muita.

Mitä järkeä siinä on?
Itse en oikeastaan osaa vastata tähän kysymykseen. Omasta mielestäni siinä ei ole järkeä.

Mitä kiusaaminen on?
Niinkuin monet meistä tietävät, kiusaaminen voi olla henkistä tai fyysistä. Näiden lisäksi se voi myös olla elellistä.
Henkisessä kiusaamisessa yritetään usein laskea toisen itsetuntoa ja saada toinen tuntemaan itsensä alempiarvoiseksi kuin muut ja joskus jopa arvottomaksi puhumalla ja haukkumalla. Usein levitetään huhuja toisesta jotka todennäköisesti päätyy kiusatun tietoon ennen pitkää.
Fyysisessä kiusaamisessa usein lyödään, potkitaan, tönitään ja heitellään toisten tavaroita. Tässä usein yritetään saada kiusattu tuntemaan itsensä heikommaksi.
Eleellistä kiusaamista on esimerkiksi syrjintä, keskisormen näyttäminen, oven paiskaaminen kiinni, sylkeminen huomion herättämiseksi ja tahallinen tuijotus.

Mitä kiusaamisesta seuraa?
Usein kiusaajat onnistuvat tavoitteessaan ja kiusattu tuntee itsensä alempiarvoiseksi, hyödyttömäksi, heikoksi.
'Kiusaaminen saattaa aiheuttaa itsetunnon ja itsearvostuksen alenemista, masentuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja sekä ahdistuneisuutta. Kiusaamisen on todettu vaikuttavan myös kiusattujen henkilöiden fyysiseen terveiteen mm. psykosomaattisina stressioireina, kuten kiputiloina ja yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina, yökasteluna ja syömishäiriöinä. Lisäksi kiusatulle on ominaista koulumotivaation heikkeneminen ja kouluunmenon vältteleminen.' (MLL)
'Kiusaamisella on seurauksensa myös kiusaajille. Toisia kiusaavilla lapsilla ja nuorilla on tutkimuksissa todettu esiintyvän särkyjä, nukkumisvaikeuksia ja mielipahaa. Jos kiusaaja saa jatkaa kiusaamista kenenkään siihen puuttumatta, on riski, että hän käyttäytyy agressiivisesti myöhemminkin.' (MLL)
Valitettavasti moni ihminen on tehnyt itsemurhan, vain koska häntä on kiusattu. Joskus kiusaaminen vain menee liian pitkälle eikä kiusattu jaksa sitä enää ja päättää lopettaa sen tappamalla itsensä. Mielestäni tämä ei ole ratkaisu tähän asiaan, vaikka ymmärrän että elämä on välillä todella vaikeaa kiusatuille. Mielestäni ratkaisu asiaan olisi kiusaamisen lopettaminen. Tiedän ettei se ole niin helppoa saada kaikki heti tajuamaan tätä, mutta jos yksikin lopettaa sen ja puolustaa kiusattuja, muut voivat ottaa mallia. Uskon itse siihen että elämä parantuu kun van jaksaa odottaa.

Muutama idolini on ollut kiusattu. Esim. Liam Payne. Hän on yksi maailman kilteimmistä ihmisistä, mutta hän oli kiusattu koulussa. Nyt Liam on osa yhtä maailman suosituinta bändiä ja kaikki on hyvin. Kun hän täytti 16, kukaan ei tullut hänen juhliinsa. Kaikesta huolimatta hän hymyili. Äitinsä takia.
Noin viikko sitten, kun Liam täytti 21, kymmenettuhannet fanit lauloivat hänelle sydäntensä pohjasta, hän hymyili pelkästä ilosta ja onnesta, hän myös itki onnesta. Uskomattoman vahva -henkisesti ja fyysisesti- henkilö, melkein kuollut synnytyksessä, syntynyt vain yhdellä munuaisella, kiusattu koulussa, torjuttu 22 kertaa. Mutta nyt yksi maailman kuuluisimmista henkilöistä.

Toisena esimerkkinä Demi Lovato. Yksi vahvimmista henkilöistä koskaan. Hän on kärsinyt syömishäiriöstä kiusaamisen takia. "En oikeastaan tiennyt miksi he olivat niin ilkeitä minulle. Ja kun kysyin heiltä siitä, he vain vastasivat 'No koska olet lihava.' Minulla oli vihaseinä koulun vessassa ja kaikki allekirjoittivat 'me vihaamme Demi Lovatoa' nimisen vetoomuksen.
Hän pääsi siitä kaikesta yli. Tiedän että sinäkin pystyt siihen. Kuka vain pääsee siitä yli jos on joku jolle puhua, joku joka auttaa ja mielellään joku joka on päässyt yli samoista asioista.
Muistakaa, älkää kiusatko muita, auttakaa kiusattuja, masentuneita ym. jo hymy tai tervehdyskin piristää.

Tämä on todella vakava aihe, ja toivon että otatte tämän artikkelin tosissanne. Tekstit idoleistani on todella lyhennettyjä, voisin kirjoittaa niistä todella paljon. 

Muiden mielipiteitä asiasta

<Cherry> Minua ei ole kiusattu kovin paljon ja en itsekään ole sen kummemmin muita kiusannut.
Toisaalta -mutta aika harvoin- sitä löytää itsensä supisemassa ystävien kanssa jotain negatiivista toisesta ihmisestä,mutta kyllä rupeaa heti omatunto kolkuttamaan. Kaduttaa heti.
Ihmiset rakentavat haluamansa elämän ja voimme olla ajatusmaailman ja luonteen kannalta hyvinkin erilaisia. Kyllä minäkin vastustan tiettyjä asioita, tai siis esimerkiksi en pidä lävistyksistä. Mutta en minä rupea huutelemaan tyypeille joilla on lävistys tai montakin, vaan annan olla. Ja vaikka olenkin aika epäsuvaitsevainen, niin en päde ihmisille melkein koskaan. Sillä mitä se minua häiritsee? Pidän vain huolen omista asioistani kunnioittaen toisten valintoja, ajatuksia ja näin.
Kun minulle pädetään jostain/minua kiusataan, minulla on taipumus ottaa kaiken itseeni ja kieriskelen itsesäälissä ja huonoissa ajatuksissa jopa viikon. En unohda asioita kovinkaan helposti, joten kiusaaminen on minulle aika...rankka juttu.
Ei kannata kiusata ketään. Siitä ei mielestäni hyödy mitään ja samalla antaa toiselle huonoja muistoja, hetkiä jolloin mikään ei piristä.
Sanotaan,että aika parantaa haavat. Mutta joskus kun muistelen kuinka minua on joskus kiusattu, tuntuu siltä että odotan vieläkin ajan parannusta.
Noh, muuta en nyt oikein tiedä mitä tähän sanoa. Paitsi että: viiltely ei ole mikään ratkaisu. Kuten myöskään alkoholi, tupakka ynnä muut. Ne eivät ratkaise mitään, vaan aiheuttavat lisää ongelmia. Älkää vain sortuko koskaan viiltelyyn, ei kannata. Ei mitään järkeä koko touhussa. Meitä varten ovat kuraattorit ja psykiatrit. Joten jos jotain on, niin hakekaa apua. Niin typerältä kun se saattaakin kuulostaa.
Mutta on väärin leikellä käsiänsä ja turmella itsensä. Pitäkää huoli kehostanne.

------------------

Tämän kerran laulut ovat:

Warrior - Demi Lovato
https://www.youtube.com/watch?v=gZFjauf_hZg

Fireproof - One Direction
https://www.youtube.com/watch?v=pMWjVdPHGgM

Voitte kuka vain kommentoida tai lähettää sähköpostilla ( [email protected] ) omia mielipiteitänne asiasta. Jos haluatte lisään niitä tähän artikkeliin. Pyysin muutamaa ystävääni kirjoittamaan oman mielipiteensä, mutta en ole saanut yhtäkään tekstiä.
Kiitos kun luette blogiani vaikken päivittelekään usein.

Myös kirjoitusehdotuksia saa laitella!

Olen taas täällä! Pääsin vihdoinkin koneelle kirjoittamaan joten kirjoitankin nyt kavereistani.

Minulla on tietääkseni aika paljon kavereita, mutta ystävät sen sijaan vain vähenevät. Tunnen aika usein jääväni ulkopuolelle. Tämän takia olen mieluiten kahdestaan ystävieni kanssa.
Pidämme paljon hauskaa kavereideni ja ystävieni kanssa. Joskus menemme ulos vain sekoilemaan ja käyttäydymme välillä kuin 5-vuotiaat.

Yhtenä päivänä olin kehden vanhan luokkalaiseni kanssa (melkein ainoat jotka muistivat syntymäpäiväni) ja teimme vesi-ilmapalloja, heittelimme niitä parvekkeelta ja kun olimme heittäneet viimeisen pallon, kolmas entinen luokkalaiseni käveli parvekkeen alta. huusimme hänelle: "Hei, S****!" hän katsoo ylös ihmeissään ja tervehdin häntä, ja kysyy:"Kuka sä oot?"
Tiedättekö sen tunteen kun joku jonka kanssa olit melkein joka päivä kysyy kuka olet?

Noin viikko sitten parhaan kaverini, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, piti olla kanssani, mutta kun soitin hänelle hän oli unohtanut sen. Olin odottanut koko viikon hänen näkemistään, mutta hän ei muistanut sitä. Se ei todellakaan tunnu mukavalta kun on odottanut toisen näkemistä eikä hän muista sitä.

Kun olen mennyt yläasteelle olen saanut n.17 uutta kaveria, mutta nyt yksi heistä ei vaan puhu minulle ja yrittää vältellä minua. Ei se haittaa minua, mutta se on todella vaikeaa yhteiselle ystävällemme joka haluaa olla molempien kanssa. Sanoin hänelle että on parempi ja helpompi jos hän olisi vain hänen kanssaan ettei hän jää ulos. Huonoin asia tässä on etten tiedä miksi hän ei puhu minulle.

Alkuvuodesta olimme todella hyviä ystäviä yhden luokkalaiseni kanssa, mutta nyt hän vain luisuu kauemmas... tuntuu ettää näin käy melkein kaikkien kanssa, en vain osaa olla niin hyvä ystävä. Mutta en voi sille mitään, kaikki olemme niin erilaisia ja mielialani vain vaihtelevat koko ajan. Ensin olen iloinen ja mukana ryhmässä, n. 5 minuutin päästä haluan vain olla yksin ja kuunnella musiikkiani. Yritän olla pirteä ja kaikkea ihan vain ettei muiden tarvitse huolehtia minusta, mutta todella usein jos menen ryhmään, jään pian keskustelun ulkopuolelle ja seison siinä vain ihan turhaan. En tahdo sitä, kukaan ei tahdo sellaista tapahtuvan itselleen.

Kun menimme yläasteelle melkein kaikilla oli ainakin yksi kaveri luokallaan, toisin kuin minulla. Nykyään on kehittynyt ryhmiä joissa kaikki ovat, en vain sulaudu mihinkään niistä. Luokallani on yksi todella ihana ihminen jonka kanssa tunnen kuuluvani joukkoon. Mutta kun muut hänen ystävänsä tulevat paikalle, jään taas keskustelun ulkopuolelle.

Minulla on paljon internet ystäviä, joita olen tavannut eri fanikuntien kautta.
He saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita.

No tässä tämä tällä kertaa, kirjoitusideoita saa kommentoida tai lähettä sähköpostilla ([email protected]).  Anteeksi etten ole päivitellyt pitkään aikaan, mutta nyt yritän alkaa kirjoittamaan enemmän. Ja vielä anteeksi ettei tämä ollut niin hyvä artikkeli, kun en vain ole pitkään aikaan kirjoittanut niin kyllä ne taidot ruostuvat.

Mitä mieltä olette kesän alkamisesta? :)

 

Elikkäs saan pian uuden koneen ja pääsen taas päivittelemään!

Haluaisin tietää että mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Tässä nyt pari ehdotusta

-ystävistäni
-jotakin muistoja
-mielipidekirjoitus jostain asiasta

Kommentoikaa vapaasti tai laittakaa sähköpostia ([email protected]) mistä haluaisitte minun kirjoittavan, jos haluatte että teen mielipide kirjoituksen niin laittakaa mielellään myös että mistä :)

Kirjoitan taas jossain vaiheessa!

Uusi artikkeleita ei nyt sitten vielä tule vähään aikaan ellen pääse koneelle. Oma läppärini meni rikki ja nytkin olen käymäsä äitini luona. Kommentteja ja sähköposteja ([email protected]) saa aina laittaa mutta en ihan heti tarkista niitä. Kirjoittelen taas viimeistään sitten kun on taas toimiva kone käytössä! :)

Ketrokaa sitten välillä että mistä aiheesta haluaisitte minun kirjoittavan, niin tiedän mitä haluatte lukea :)