Ihan aluksi pyydän anteeksi etten ole ehtinyt päivittämään. Jouluna en päässyt tietokoneelle ollenkaan ja nyt kävin Tallinnassa risteilyllä heti vuoden vaihduttua. Nyt sain kuitenkin aikaa ja aiheen kirjoittaa joten täällä taas!
Joskus talven alussa olimme viikonloppuna lomalla jossakin pienessä paikassa, (kerron nyt kaiken yksinkertaisesti) menimme sinne perjantaina heti kun pääsin koulusta. Siellä oli paljon tuntemiani n. 6-8v poikia ja yksi kaverini. Meitä oli siis kaksi tyttöä ja paljon pieniä poikia. Lauantaina sinne tuli kiharapäinen poika (Söpö!) minua vuotta nuorempi. Hän istui äitinsä, minun äitini ja muutaman muun aikuisen kanssa syömässä -en ihmettele, eihän hän ketään tuntenut-. Myöhemmin kun lapsenvahdit laikkivät pienempien lasten kanssa, minä kaverini ja se poika istuimme jossain "kokoushuoneessa" josta lapset juoksivat läpi. Kohta lapsenvahdit tulivat kysymään haluaisimmeko mukaan, mutta päätimme vain katsoa. Kun he aloittivat seuraavan kierroksen meiltä kysyttiin taas menisimmekö mukaan, ensin kieltäydyin mutta kun poika sanoi menevänsä päätin minäkin mennä. Ette uskokaan kuinka kovaäänisiä pienet pojat voivat olla. Muutama poika jotka ovat aina aika villejä, alkoivat taas kiljumaan ja minä kaverini ja poika aloimme nauramaan ja juttelemaan. Illalla kun aikuiset juttelivat minä, yksi lapsenvahdeista (minä, hän ja äitini jaoimme huoneen) ja poika oleskelimme meidän huoneessamme, pelasimme korttia ja naureskelimme aika paljon. Sunnuntaina aloimme lipunryöstöä (tavallaan "perinne" noilla lomilla) ja meistä tuli kavereita. Bussimatkalla takaisin pelailimme korttia ja nauroimme (esim. edellisen illan jutuille). Kun pääsimme perille hän lähti toiseen suuntaan. Olen siitä asti joka päivä ajatellut häntä ainakin kerran.
Joulun aikoihin hän tuli äitinsä kanssa meille pelaamaan lautapelejä ja meillä oli todella hauskaa. Kun olimme lähtemässä sattamaan heitä bussipysäkille, aikuiset jäivät vielä säheltämään jotakin. Menin lopulta keittiöön ja sanoin äidilleni että "nyt raahaat takapuolesi ulos tuosta ovesta ja lähdetään". Kun menin takaisin eteiseen ja poika odotti siellä, "No kun eihän se saa sitä ulos siitä" naurahdin hänen kommentilleen ja vastasin "Niimpä kun se on liian iso" (SE OLI VITSI! en koskaan sanoisi niin äidistäni tosissani) nauroimme paljon kun lisäsin nolona "Mä en sit sanonu tota!".
Tämä tapaaminen ei ainakaan vähentänyt hänen ajatteluaan. Hän vain on niin söpö, mukava ja tulemme hyvin toimeen keskenämme.
Kommentteja, tykkäsittekö ja ehdotuksia mistä kirjoitan :) Omia kokemuksia saa laittaa ja sähköpostikin on sallittu :D ([email protected])
p.s. Ihana tietää että edes yksi käy joka päivä tarkistamassa on täällä mitään! <3 Olette ihania, en kuitenkaan aina keksi mitään aihetta joten saa ehdotella!
Päivityksiä ei nyt tule hetkeen ellei tule mitään aiheita!
hyviä kuunteluhetkiä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.