Olen taas täällä! Pääsin vihdoinkin koneelle kirjoittamaan joten kirjoitankin nyt kavereistani.

Minulla on tietääkseni aika paljon kavereita, mutta ystävät sen sijaan vain vähenevät. Tunnen aika usein jääväni ulkopuolelle. Tämän takia olen mieluiten kahdestaan ystävieni kanssa.
Pidämme paljon hauskaa kavereideni ja ystävieni kanssa. Joskus menemme ulos vain sekoilemaan ja käyttäydymme välillä kuin 5-vuotiaat.

Yhtenä päivänä olin kehden vanhan luokkalaiseni kanssa (melkein ainoat jotka muistivat syntymäpäiväni) ja teimme vesi-ilmapalloja, heittelimme niitä parvekkeelta ja kun olimme heittäneet viimeisen pallon, kolmas entinen luokkalaiseni käveli parvekkeen alta. huusimme hänelle: "Hei, S****!" hän katsoo ylös ihmeissään ja tervehdin häntä, ja kysyy:"Kuka sä oot?"
Tiedättekö sen tunteen kun joku jonka kanssa olit melkein joka päivä kysyy kuka olet?

Noin viikko sitten parhaan kaverini, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, piti olla kanssani, mutta kun soitin hänelle hän oli unohtanut sen. Olin odottanut koko viikon hänen näkemistään, mutta hän ei muistanut sitä. Se ei todellakaan tunnu mukavalta kun on odottanut toisen näkemistä eikä hän muista sitä.

Kun olen mennyt yläasteelle olen saanut n.17 uutta kaveria, mutta nyt yksi heistä ei vaan puhu minulle ja yrittää vältellä minua. Ei se haittaa minua, mutta se on todella vaikeaa yhteiselle ystävällemme joka haluaa olla molempien kanssa. Sanoin hänelle että on parempi ja helpompi jos hän olisi vain hänen kanssaan ettei hän jää ulos. Huonoin asia tässä on etten tiedä miksi hän ei puhu minulle.

Alkuvuodesta olimme todella hyviä ystäviä yhden luokkalaiseni kanssa, mutta nyt hän vain luisuu kauemmas... tuntuu ettää näin käy melkein kaikkien kanssa, en vain osaa olla niin hyvä ystävä. Mutta en voi sille mitään, kaikki olemme niin erilaisia ja mielialani vain vaihtelevat koko ajan. Ensin olen iloinen ja mukana ryhmässä, n. 5 minuutin päästä haluan vain olla yksin ja kuunnella musiikkiani. Yritän olla pirteä ja kaikkea ihan vain ettei muiden tarvitse huolehtia minusta, mutta todella usein jos menen ryhmään, jään pian keskustelun ulkopuolelle ja seison siinä vain ihan turhaan. En tahdo sitä, kukaan ei tahdo sellaista tapahtuvan itselleen.

Kun menimme yläasteelle melkein kaikilla oli ainakin yksi kaveri luokallaan, toisin kuin minulla. Nykyään on kehittynyt ryhmiä joissa kaikki ovat, en vain sulaudu mihinkään niistä. Luokallani on yksi todella ihana ihminen jonka kanssa tunnen kuuluvani joukkoon. Mutta kun muut hänen ystävänsä tulevat paikalle, jään taas keskustelun ulkopuolelle.

Minulla on paljon internet ystäviä, joita olen tavannut eri fanikuntien kautta.
He saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita.

No tässä tämä tällä kertaa, kirjoitusideoita saa kommentoida tai lähettä sähköpostilla ([email protected]).  Anteeksi etten ole päivitellyt pitkään aikaan, mutta nyt yritän alkaa kirjoittamaan enemmän. Ja vielä anteeksi ettei tämä ollut niin hyvä artikkeli, kun en vain ole pitkään aikaan kirjoittanut niin kyllä ne taidot ruostuvat.

Mitä mieltä olette kesän alkamisesta? :)